Ajatuksiani koirien kasvatuksesta ja vähän muustakin

Paljon pinnalla oleva aihe juuri tällä hetkellä on eläinten hyvinvointi, koiran kasvatuksen ongelmakohdat, ulkonäkökeskeinen rodunjalostus, palveluskoirien koulutusmetodit jne. Muun muassa rotukoirat vs. sekarotuiset -keskustelu käy kiihkeänä monella palstalla, kysellään mikä on kasvattajan etiikka ja moraali, mistä tunnistaa pentutehtailijan ja kuka tekee kasvatustyötä rodun parhaaksi? Pitäisikö rotukoiria edes olla?

Ihmisten tietoisuus eläimistä ja eläinten käsittelyn epäkohdista on lisääntynyt pelkästään viimeisen vuosikymmenen aikana hurjasti. Kaikki meistä ovat lukeneet lehtijuttuja ja nähneet videoita ulkomailta ja kotimaasta varsinkin tuotantoeläinten kaltoin kohtelusta ja huonoista oloista, mutta myös lemmikkejä hoidetaan huonosti, osa lihotetaan liikuntakyvyttömiksi, osan turkki on niin takussa, että iho oirehtii ja toiset eivät saa ikinä rodunomaista tekemistä tai ovat täysin väärällä omistajalla ja sen seurauksena meillä on lähes joka viikko uutisia koirahyökkäyksistä ja keskustelupalstat täyttyvät koiranomistajien hätähuudoista ongelmakoiriensa käsittelyn suhteen ja tuplasti yhtä monta "koulutettua ammattilaista" on näitä ongelmia ratkomassa. Tietoa on valtavasti tarjolla, mutta maalaisjärki ja tiedon soveltaminen käytäntöön puuttuu monelta.

Pahinta on, että ihmisten oma hyvinvointi on laskenut kuin lehmän häntä, ja vaikka asiat olisivat omassa elämässä ihan suht ok, niin henkinen pahoinvointi kasvaa kasvamistaan kaikissa ikäluokissa, on tyytymättömyyttä ulkonäköön, ihmissuhteisiin, elämäntilanteeseen... ja lähinnä siksi kun ei osata pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä mikä ja mitä on nyt, vaan pitää aina vertailla muihin ja tavoitella enemmän ja parempaa ja odotetaan sen ihanne-elämän alkavan huomenna, ensi viikolla, tai kun on saatu kuntoon se tai tämä, oli se sitten läskeistä eroon tai keittiöremontti... tajuamatta, ettei mikään ole koskaan valmista ja kaikki on riittävän valmista juuri nyt, jos niin kokee.

Ehkä juuri osittain näiden seikkojen takia monen katse kohdistuukin itsestä ja omasta elämästä poispäin ja on helpompaa ja merkityksellisempää tuntea empatiaa ja rakkautta eläimiä kohtaan. Tunnustan tämän ihan itsekin, voisin jopa väittää, että eläimet ovat olleet minulle aina tavallaan tärkeämpiä kuin ihmiset (lähipiiriäni lukuunottamatta), eläinten hyvyys ja pyyteettömyys vetoaa ihmismieleen, eläin ei arvostele tai tuomitse, ei piittaa oletko köyhä, rikas, laiha, lihava, musta tai valkoinen, eläin ottaa sinut vastaan sellaisena kuin olet ja kohtelee sinua juuri siten kuin itsekin eläintä kohtelet. 

Vielä kun muistaa tuuliset ihmissuhteet... eläin ei jätä sinua muuta kuin kuollessaan, se on sinun, niin kauan kuin sinä haluat – vai voiko joku sanoa kumppanistaan tai ystävästään samaa koskaan? Eläin on tavara, esine, jonka omistat, niinhän Suomen laki sen määrittelee, ja siihen, jos johonkin olisi tultava muutos. 

Summa summarum, lemmikit ovat tärkeässä roolissa monelle, ne ovat rakkaita perheenjäseniä, joita halutaan pääsääntöisesti hoitaa hyvin ja huolehtia niiden tarpeista oikein pentuajasta hautaan asti, ja tässä näen, että kasvattajan rooli on äärimmäisen tärkeä, pitää tunnistaa perheen voimavarat ja soveltuvuus kyseisen lemmikin omistamiseen, tarjota tuki ja turva koko tuolle elämän mittaiselle matkalle ja se jos mikä erottaa kasvattajan "kasvattajasta".

Se onko tuon rakkaan eläimen oltava puhdasrotuinen tai sekarotuinen, se on jokaisen ikioma päätös. 

Oma valintani on ehdottomasti puhdasrotuinen ja se päätös perustuu täysin siihen, etten halua ostaa sikaa säkissä, enkä rahoittaa kenenkään epäeettistä toimintaa eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Haluan omien eläinteni taustojen olevan kunnossa, ja haluan tutkia suvun ja kaiken olemassa olevan datan, josta pystyn ennakoimaan odotusarvoisesti minkälaisen eläimen todennäköisesti olen ostamassa – toki sattumalla ja kohtalolla on roolinsa pelissä, mutta lähtökohtaisesti kaikki tieto taustoista on äärimmäisen tärkeää.

Rotukoira, siten miten minä sen näen

Rotukoira on koira, joka on rotumääritelmän mukaisesti rodunomainen ulkonäöltään, liikkeiltään ja luonteeltaan, sen suku pitää olla todennettavissa useita sukupolvia taaksepäin, ja suvussa esiintyvistä koirista on oltava faktatietoja sekä rodunomaisuudesta että terveydestä. Ja tottakai rekisteröinnit pitää olla kunnossa kaikkiin mahdollisiin vaadittaviin instansseihin, tai oikeastaan FCI:n alainen Suomen Kennelliitto on se, jota itse pidän sinä oikeana rekisterinä ainakin vielä tässä kohtaa tätä kirjoittaessani.

Koiran terveys, mitä se on?

Minulle terve koira tarkoittaa normaaliin elämään ja harrastamiseen kykenevää yksilöä, jolla ei ole liioiteltuja rakenteellisia piirteitä ja jonka perusolemus on hyvinvoiva, elinvoimainen ja se on myös luonteeltaan tasapainoinen. 

Villakoiralla on hyvin tyypillinen koiraeläimen rakenne, se on mittasuhteiltaan tasapainoinen ja liioittelematon ja pääosin villakoirat ovat aktiivisia ja hyväluonteisia, joskin arkuuttakin esiintyy.

Itse pyrin rakenteessa kiinnittämään huomiota rungon vahvuuteen, hyvään etuosaan, tasapainoisiin kulmauksiin, päähän ja kuonoon, leukojen vahvuuteen; liikkeessä eleganssiin, ryhtiin, kropan kantoon ja tanssivaan kevyeen askellukseen. Luonnollisesti luonne on äärimmäisen tärkeä palanen kokonaisuudessa, itse pidän aktiivisista ja seurallisista koirista, joiden kanssa voi harrastaa lajia kuin lajia, mutta jotka osaavat myös rauhoittua, eivätkä sekoa, jos satun olemaan viikon vuodepotilaana.

Terveystutkimukset – tieto lisää tuskaa

Keskikokoisilta villakoirilta lähes pääsääntöisesti tänä päivänä tutkitaan silmät, polvet, sydän ja kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä, moni teettää myös geenitestit, ja näin toimin itsekin.

Pitää kuitenkin ymmärtää, että terveys on paljon muutakin kuin kirjaimia ja numeroita, itse asiassa ne eivät määrittele koiran terveyttä välttämättä ollenkaan, vielä vähemmän jalostusarvoa, vaan lähinnä antavat arvokasta tietoa omistajalle koiran vahvuuksista ja heikkouksista, auttavat ennakoimaan mahdollisia tulevia ongelmia ja järjestämään koiran kehonhuollon siten, että vältetään se mahdollinen sairastuminen. 

Kasvattajan näkökulmasta taas pidän tärkeänä tutkia jalostukseen käytettävät linjat laajasti, myös muut kuin ne jalostukseen käytettävät yksilöt, sillä yksittäisen koiran tulokset ovat kohtalaisen turhat, kukaanhan meistä ei periytä vain itseään, vaan vähän kaikkea mitä sieltä koko sukulinjasta löytyy, ja tästä syystä toivon, että myös kasvattieni omistajat tutkituttavat koiransa. Toivoisin, että jossain kohtaa meillä olisi koko populaatiosta niin paljon dataa, että saisimme käyttöön myös lonkka- ja kyynärindeksit.

Hysterian lietsontaa

"Ulkonäkö edellä" -jalostus on saanut huomattavan paljon palstatilaa, mutta aina pitää muistaa ne harmaan sävyt, asiat eivät ole mustavalkoisia ja kaikki tietyn rodun kasvattajat saatanasta seuraavia.

Pääosin rodut on jalostettu tiettyä tarkoitusperää varten, oli se sitten metsästys, vartiointi, seuraneiti tai mikä muu tahansa, ja aina löytyy niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä, vaan pitää olla sitä lisää ja tätä enemmän, vaikka sitten lopputuloksena on vuosikymmenten kuluessa liioiteltu ja "sairas" ulkonäkö ja tie takaisin on vaikea. 

Kaikkia kasvattajia on kuitenkaan täysin turha niputtaa tähän samaan kastiin, sillä valtaosa tekee hurjasti töitä oman rotunsa eteen, säilyttääkseen ja parantaakseen, ei suinkaan huonontaakseen sen elinvoimaisuutta. Nyt kun varsinkin nämä muutamien rotujen ongelmakohdat tiedostetaan ja niihin halutaan laajasti puuttua, niin vastaus ei ole sattumanvarainen sekarotuisuus, vaan hallitusti ja valvotusti suoritettu roturisteytysprojekti, josta Suomen Kennelliitolla on vetovastuu ja varmasti myös suurin intressi. 

Mielestäni kaikin tavoin järkevämpää toimintaa on eri rotujen suhteen seurata terveystilannetta ja rodun kehitystä puolueettomasti, osoittelematta ja tuomitsematta. Olla avoimia ja oppia toinen toisiltamme myös oman rotumme ulkopuolelta. Päävastuun tässä työssä koen olevan kunkin rodun rotujärjestöllä. Mitään hysteriaa on turha lietsoa terveysongelmista, sillä kenelläpä sitä olisi virheetön ja täysin terve sukutaulu meistä ihmisistäkään, ainakin itse osaan luetella suvussani esiintyvät sairaudet sen suurempia nikottelematta ja silti sitä on sukua jatkettu. Tietoa on saatavissa valtavasti nykyään, tutkimusmenetelmät kehittyvät koko ajan ja se jos mikä on hyvä, sillä näin saamme enemmän työkaluja käyttöömme olemassa olevien rotujen terveyden ja elinvoimaisuuden edistämiseksi.